Olemme kaikki hulluja. Luovumme synnynnäisestä oikeudestamme iloita elämästä koko ajan, kun kehittelemme tällaisia kuvioita itsellemme:

Viime sunnuntaina tunsin yllättäen itseni kovin onnettomaksi. Kysyessäni itseltäni mistä tuo johtui, sain vastaukseksi: "Nokun kaikki on menossa juhannuksena jonnekin eikä mua oo kutsuttu minnekään, yhy yhy vali vali."

Mitä ihmettä? Ei tämä ole todellinen minä. Minähän en edes muista missä olen ollut viime juhannuksen tai sitä edellisen tai sitä edellisen. Ei minulle koskaan ole olleet juhlapyhät ja muut mitenkään tärkeitä. Mitä on tapahtunut? Milloin tämä tunne alkoi? Silloin kun kolme ihmistä peräkkäin oli kysynyt mitä aion tehdä juhannuksena. Silloin kun he olivat kertoneet omista suunnitelmistaan ja olin alkanut ajatella että minullakin kuuluu olla sellaista.

Jaaha. Nauroin koko jutulle ja jatkoin elämääni tyytyväisenä. Tottakai on ihanaa olla maalla, ystävien kanssa, grillata jne. Ongelmallisiksi tällaiset mieltymykset muodostuvatkin vasta sitten kun niistä tulee transseja, jotka sanovat meille: juhannus on paska jos en saa grillata maalla ystävien kanssa. Tai: olen luuseri jos olen jouluna yksin. Juuri siksi jouluna tehdään niin paljon itsemurhia.

Kuinka paljon meillä kaikilla onkin ehtoja onnellisuudelle ja tyytyväisyydelle. Vasta viimeisen puolen vuoden aikana olen ymmärtänyt kokemukseni kautta todeksi sen, mitä olen kuullut hoettavan koko elämäni eri sanoilla: emme tarvitse mitään ollaksemme ihan Hävyttömän Hekumallisia ja Orgastisen Onnellisia elämässämme koko ajan. Päin vastoin: meidän täytyy päästä jostakin eroon, selvittää oma paskaläjämme joka peittää sen sisäisen Autuuden joka on meissä joka ikisessä nyt ja aina -ja on aina ollutkin. Kyse on poisoppimisesta, itsensä perusteellisesta jynssäämisestä karkealla juuriharjalla -ja se tekee kipeää!!

Hyvää juhannusta :)