Kun käy kylässä entisen tyttöystävänsä ja tämän uuden "sussun" luona, mielelle tulee monia tilaisuuksia kehitellä negatiivisia ajatuksia ja tunteita: mustasukkaisuutta ja niin eespäin. Minua nämä mieleni säälittävät pikku vikinät lähinnä naurattavat; vai vielä se yrittää.. Ne ovat kuitenkin lähinnä kuin hentoja kuiskauksia jossakin taka-alalla tai harsopilviä sinisellä taivaalla: täysin läpikuultavia eivätkä lainkaan houkuttelevia. Tarjottua draaman ainesta, johon en tartu.

Talon vessassa on ollut vuosikaudet, jo silloin kun itse siellä asuin, lainaus Echart Tollen mainiosta kirjasta Läsnäolon Voima:

"It is a silent but intensive presence that dissolves the unconscious patterns of the mind. They may still remain active for a while, but they won't run your life anymore."

Vapaasti suomennettuna: "Tuo hiljainen mutta intensiivinen läsnäolo haihduttaa mielen tiedostamattomat toimintamallit. Ne saattavat pysyä aktiivisina vielä jonkin aikaa, mutta ne eivät enää hallitse elämääsi."

Olen lukenut tuon lauseen joka ikinen kerta tuossa vessassa istuskellessani, eli varmasti yli tuhat kertaa. Mutta vasta nyt todella ymmärrän mitä se tarkoittaa. Vasta nyt elän sitä todeksi.

"Sinut täyttää suuri hiljaisuus, käsittämätön rauhan tuntu. Ja siinä rauhassa kuplii valtava ilo. Ja siihen iloon sisältyy rakkaus. Ja kaikkein sisimpänä on pyhä, mittaamaton, nimeämätön."

-Echart Tolle