On olemassa sanonta: "jos luulet olevasi valaistunut, vietä viikko vanhempiesi kanssa."

En ole ehtinyt ihan sellaista kuvittelemaan, mutta ymmärrän mistä tuo sanonta tulee ;)

En ole tavannut äitiäni pariin kuukauteen, ja hän on kuulemma luullut että olen muuttunut ihan hirveästi kun on lukenut tätä blogiani. No, kyllä olenkin, mutta enimmäkseen kyse on kuitenkin siitä että vihdoinkin opettelen olemaan rohkeasti oma itseni! Nyt tulin siis äitini luokse aikomuksena olla täällä viikko, ja kun olimme olleet jonkin aikaa yhdessä, äiti totesi helpottuneena jännittäneensä tuloani ihan turhaan:

- Miten ihanaa, sulla menee ihan just hermot muhun, eli et oo muuttunut liikaa!

Äidit tosiaan tietävät kuinka painella lastensa "nappuloita". Huomaan että olen niin tottunut reagoimaan äitini juttuihin ärsyyntyneesti, että vaikka rakkaudellinen suhtautuminen tarjoaisi itseään minulle ensiksi, saatan silti valita edellisen, kuvitellen että se on "oikein". Mieleni on niin ehdollistunut siihen, että "kun tapahtuu A, reagointi on B", että poisopettelu vie aikaa. Ja ärsyyntymisen tunnehan tietenkin perustuu egoon ja paremmuudentunteeseen, ajatukseen siitä että "tämä henkilö tai tilanne on vääränlainen".

Painele vaan nappuloitani, ihana äiti, ego täytyy saada esille että siihen voi puuttua kirurgisin toimenpitein :)