Nyt taitaa olla menossa Echart Tolle -kausi. Katsoin hänen loistavan 4-tuntisen dvd:nsä Findhornin Retriitti. Tolle puhuu muodottomasta läsnäolosta, josta "voisi myös käyttää nimitystä pyhyys, tai Jumala, jos tuota sanaa ei olisi käytetty niin paljon väärin", siksipä Tolle ei tuota sanaa valitse. Mutta minä tohdin sitä käyttää, se koskettaa sydäntäni eniten.

Vaikka lähipäivinä onkin ollut ystävääni ja lempiblogaajaani siteeratakseni "sellainen olo kuin olisin kääntynyt poispäin pikatieltä Herran luo", ei se kuitenkaan ihan niin ole, todella paljon on muuttunut. Nyt taitaa olla elämäni ensimmäinen "nihkeä jakso" jolloin en vähääkään ole lähtenyt tuttuun leikkiin: miettimään mitä elämässäni on pielessä, ja mitä ulkoisessa pitäisi muuttaa. En ole selaillut deittipalstoja, enkä äkkilähtökohteita, en uusia asuntoja, enkä edes haaveillut suklaasta! On tullut todella paljon hyväksymistä, että tällaisia kausia nyt vaan tulee, ja ymmärrystä siitä mistä todellinen ilo ja rauha kumpuaa -ja vain sinne tahdon suunnata. Sisäänpäin.

Amma käyttää asiasta kynävertausta: olemme kaikki kuin mustekyniä, joita on kastettava mustepullossa kerta toisensa jälkeen, mutta kun huomaamme, että olemmekin tosiasiassa täytekyniä, joissa on ehtymätön säiliö, ei meille tule enää halua kastaa teräämme musteeseen, miksi tekisimme niin?

Tämän Hanna -mustekynän musteessa nyt vaan on vielä säilötyistä negatiivisista tunteista muodostuvia klönttejä, jotka toisinaan tukkivat musteen virtauksen. Mutta en siltikään aio etsiä hätäpäissäni uusia mustepulloja joista saada tilapäistä helpotusta, vaan suunnata kaiken tarmoni niiden klönttejen aukomiseen :)
 


 

Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.

Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua..

Tolle sanoo, että maailman tehtävä on turhauttaa meitä, niin kauan että lopullisesti turhaudumme muotoon ja käännymme muodottoman puoleen. Maailma on tehnyt hyvin tehtävänsä elämässäni. Olen saanut kaiken mitä olen halunnut, ja se kaikki on tuottanut minulle valtaisan pettymyksen. Tämä on ollut elämäni suurenmoisin siunaus.