Seuraava on poimittu tästä mainiosta blogista, kylläpä kolahti!

"mikään ei vie rauhaa
niin kuin vaatimus rauhasta
mikään vie läsnäoloa
niin kuin vaatimus siitä että pitää olla läsnä"

Tuosta tulee mieleen myös Echart Tollen lausahdus: "Jos et voi hyväksyä sitä mitä ulkopuolellasi tapahtuu, hyväksy ainakin se, mitä sisäpuolellasi tapahtuu". Eli omat kielteiset reaktiot ulkoisiin tapahtumiin -viha, mustasukkaisuus, suru, katumus jne.. Opettajani sanoo saman asian näin: "älä laita ei:tä ei:n päälle".

Viime viikolla toimin itsekkäällä tavalla, sitten tunsin morkkista toiminnastani, seuraavaksi tunsin morkkista siitä että tunsin morkkista, jne..

Sitten yritin vakuuttaa itselleni että toimin sittenkin oikein, mutta en osannut huijata itseäni pitkään ja palasin taas tuntemaan morkkista. Vyyhti aukesi vasta kun sanoin itsekseni: Okei. Kyllä, toimin itsekkäästi ja väärin, mutta tämä paha olo tuo vain lisää pahaa maailmaan. Rakastan itseäni silti. Maailmankaikkeus rakastaa minua rajattomasti ja ehdottomasti. Ensi kerralla toimin toisin.