Leikin vieläkin olevani jokin tällainen pieni olento joka ei hallitse omia impulssejaan eikä "saa aikaiseksi" elää sellaista elämää kuin haluaisi. Ehkä sitten huomenna.

Sitä odotellessa, kerron tarinan naisesta joka meni tapaamaan Äiti Ammaa n. pari vuosikymmentä sitten. Hän näki Amman parantavan spitaalisen, ja ylisti vuolaasti tätä "ihmettä". Johon Amma vastasi: "Lapseni, todellinen ihme on se, että sinulla on samanlainen voima sisälläsi, mutta et tiedä sitä!"

----

Olen tutustunut tänä talvena itsessäni hyvin mielenkiintoiseen ilmiöön, jolle en keksi kunnollista suomenkielistä nimitystä, mutta englanniksi se olisi self-sabotage (itseni sabotointi, tms). Viime postauksessani kerroin ihmeellisestä tammikuustani, fiiliksestä, johon tietäisin voivani palata milloin vain, ja kuinka olen päättänyt alkaa taas matkata sitä kohti lukuisia kertoja, mutta jokin minussa ei halua. Ei auta, että kerron itselleni että hei kato, jos sä teet näin, niin sulla on niiiiin paljon parempi olla! Kun saan vastaukseksi jotakin sen tapaista kuin että nii-in, kyllä minä tiedän, ja just siks haluan jatkaa tätä rappiolinjaa.

Minulla ei ole jakaa mitään hienoa oivallusta aiheesta, ainoastaan tämä outo huomio, että eniten taidankin pelätä sitä mitä kaikista eniten myös haluan.. Oivallusta ja kokemusta omasta Ikuisuudesta ja Voimasta. Mielenkiintoista nähdä mihin tämä kaikki kehittyy!