Sekä Mooji, jonka videoita olen katsellut paljon lähiaikoina (taisiis kuunnellut, tässä samalla kun teen töitä eli piirrän:D), että Amma, ovat sitä mieltä, ettei mieli ole ongelma, toisin kuin olen aina ajatellut. Mieleen samaistuminen on ongelma. Mieli on mitä se on, sarja ajatuksia, odotuksia, toiveita, menneen hautomisia ja  katumisia, "silloinkin se ymmärsi mut ihan värin", "miksei se koskaan silleen ja tolleen" ja "miks mun aina blaa blaa". Tätä vastaan olen hyökkinyt kirvein ja muin asein, ymmärtämättä että näin vain vahvistan mieltä, koska se mille antaa huomionsa, saa voimaa. Toisinaan en ole ymmärtänyt edes hyökätä vastaan vaan olen lähtenyt ihan täysillä mukaan näkemättä mitä tapahtuu. Esim, jonain hetkenä voin olla täysin rauhassa jonkun ihmisen kanssa, kaikki on hyvin ja kauniisti, sit yhtäkkiä jostain tulee mieleen joku vanha kauna tätä ihmistä kohtaan, mielessä on myrsky, ja se on kaikki sen toisen syytä että minulla on paha olla, vaikka tilanne on muuten ihan sama nykyhetkessä. Siitä voi alkaa vaikka millainen sota, mutta silloin kun on vaan huomioinut tuon ajatuksen ja tunteen esilletulon, se on lähtenytkin aika nopeasti, ja jälkeenpäin on lähinnä naurattanut että tuollainenko minussa vielä oli..

Antaa kaiken vaan olla, ei tukahduttaa eikä lähteä leikkiin mukaan, se tuntuu olevan se mitä maailmankaikkeus nyt huutaa joka puolelta.. Anna olla, anna olla.. katsele vaan. Ole katselija. Ole se, johon mikään tällainen ei vaikuta. Ikuinen, tarkkailija, jolla ei ole mielipiteitä. Se, joka katselee myös mielipiteitä, joka sisältää kaiken.

Ostin tuollaisen korttipakan, josta voi nostaa vaikka kullekin päivälle yhden Amman opetuksen. Tässäpä tälle päivälle: